kytkentävirtalähde on eräänlainen virtalähde

kytkentävirtalähde on eräänlainen virtalähde, joka käyttää nykyaikaista tehoelektroniikkatekniikkaa säätämään ajan suhdetta, jolloin kytkin kytketään päälle ja pois päältä, ja ylläpitää vakaata lähtöjännitettä. Hakkuriteholähde koostuu yleensä pulssinleveysmodulaation (PWM) ohjaus-IC:stä ja MOSFET:stä. Lineaarisiin teholähteisiin verrattuna hakkuriteholähteet nostavat kustannuksia lähtötehon kasvaessa, mutta kasvuvauhti vaihtelee. Lineaarisen tehonsyötön hinta on korkeampi kuin hakkuriteholähde tietyssä lähtötehopisteessä, jota kutsutaan kustannusten kääntöpisteeksi. Tehoelektroniikkatekniikan kehityksen ja innovaatioiden myötä myös kytkentävirtalähdetekniikka uudistuu jatkuvasti. Tämä kustannusten kääntöpiste siirtyy yhä enemmän matalan tehon päähän, joka tarjoaa laajan tilan hakkuriteholähteiden kehittämiselle.

Hakkuriteholähteen korkea taajuus on sen kehityksen suunta, ja korkea taajuus tekee hakkuriteholähteestä miniatyrisoidun.

Hakkuriteholähteiden soveltaminen laajempiin sovelluksiin, erityisesti korkean teknologian sovelluksissa, on edistänyt korkean teknologian tuotteiden pienentämistä ja siirrettävyyttä. Lisäksi hakkuriteholähteiden kehittämisellä ja soveltamisella on suuri merkitys energiansäästön, resurssien säästämisen ja ympäristönsuojelun kannalta. Hakkuriteholähteissä käytetty tehoelektroniikka on pääasiassa diodeja, IGBT:itä ja MOSFETejä. SCR:llä on pieni määrä sovelluksia hakkuriteholähteen tulotasasuuntaajapiirissä ja pehmeäkäynnistyspiirissä. GTR-taajuusmuuttaja on vaikea, kytkentätaajuus on alhainen, ja se korvataan vähitellen IGBT:llä ja MOSFETillä.